[AGGRESSIVELY DEFENDS FICTIONAL CHARACTERS]
Heisssuuuun!
Mie siis oon toinen niistä pimahtaneista melkein-aikuisista, jotka itkee päivittäin fiktiohahmojen perään ja tukahduttavat tunteensa ruoalla. It's because we have no other choice. Ja tiedän, että tämä antaa erittäin hyvän alkuvaikutelman meistä ja tästä blogista, mutta mitä sitä turhaan asioita kiertelemään. Oisithan sie lopulta tuon rivien välistä lukenutkin.
Mie siis oon toinen niistä pimahtaneista melkein-aikuisista, jotka itkee päivittäin fiktiohahmojen perään ja tukahduttavat tunteensa ruoalla. It's because we have no other choice. Ja tiedän, että tämä antaa erittäin hyvän alkuvaikutelman meistä ja tästä blogista, mutta mitä sitä turhaan asioita kiertelemään. Oisithan sie lopulta tuon rivien välistä lukenutkin.
Fangirlaamisen ulkopuolella opiskelen Etelä-Karjalan IB-lukiossa toista vuotta, harrastan karatea, pelleilen homokoiriemme kanssa ja oon avustavana toimittajana Etelä-Saimaassa. Oon ollut yhteydessä kyseiseen lehteen vuodesta 2009 asti ja nyt viimeiset kaksi vuotta palkallisena. Karatea sen sijaan oon harrastanut noin yhdeksän vuotta ja koirakaksikkoomme kuuluu sakemanni- ja shelttiurokset Ama(deus) ja Niilo, jotka ovat miulle tärkeimpiä olentoja koko maailmassa. Ja tästä päästäänkin kätevästi fandomeihin, jotka täydentävät miun elämää.
Tosiaan, fandoms aren't my whole life but they make my life whole. Alkujaan ihan pienenä olin täysin hurahtanut Pokémoniin, Hopeanuoleen ja dinosauruksiin, kunnes aloin kasvamaan tuosta viisivuotiaasta ja muutuin ala-asteikäiseksi koululaiseksi, joka rakastui Harry Potteriin (btw, Pottermore lajitteli miut luihuiseen - Slytherin pride! >;-3). Mie itseasiassa kirjoitin joskus koneelle tuon ikäisenä jonkinsorttista tarinan alkua Puntapahkasta (mie kävin miun ala-asteen Puntalan kyläkoulussa), joten ainekset ficcien kirjoittamiseen on siitä lähtien olleet hanskassa. Potterit siis olivat miun Platform 9 3/4 fandomien maailmaan, joista seuraavana tutustuin Taru Sormusten Herraan vitos-kutosluokkalaisena elokuvien kautta ja kirjasarjan luin riparin aikana (you have your Bible, I have mine). Hobitin luin samoihin aikoihin, nyt miulla on to-read -listalla Silmarillion odottamassa miun kirjahyllyssä. Ja nyt ajateltuna on outoa, etten mie ollut millään tavalla kiinnostunut tv-sarjoista ennen vuotta 2010, jolloin tumblrin kautta innostuin katsomaan BBC Sherlockia, joka räjäytti miun tuntemukset muutakin kuin kyseistä sarjaa kohtaan - on oikeasti olemassa hyviäkin sarjoja. Sherlockista taisin jo kiinnostua teoksena Guy Ritchien ensimmäisen Sherlock Holmes -leffan myötä ja nykyään oon innostunut alkuperäisistä kirjoista, vanhoista leffoista, uusista leffoista ja tietysti tuosta sarjasta. Sherlockin kautta kuulin tumblrissa myös Doctor Whosta, joka sattumoisin alkoi pyöriä myös YLE:llä. Ja siitä lähti miun innostus scifiin ja rakkaus yli 1000-vuotiasta Time Lordia kohtaan. Uusimpana tv-sarjarakkautenani on Supernatural, josta on tullut melkein miun mainfandom. Siitäkin kuulin alun perin tumblrin kautta ja Sub sattui ihanasti samaan aikaan näyttämään vitoskauden jaksoja, joita sitten kesäyönä vilkuilin. Ensiksi en oikein tajunnut sarjan ideasta mitään ja luulin että Dean ja Cas olivat yksi ja sama henkilö (ensimmäinen jakso, jonka näin oli Dead Men Don't Wear Plaid joten tehkää miun suhtautumisesta omat johtopäätöksenne), mutta sarjasta kunnolla innostuin siinä vaiheessa kun Cas hakkasi Deanin sillä pimeällä kujalla ja jostain syystä tämän takia aloin shippaamaan Destieliä ja miun suhtautuminen tätä shippiä kohtaan vahvistui, kun katsoin aikaisempien ja myöhäisempien kausien jaksot. Oon siis katsonut kyseisen sarjan kaikki kaudet ja odotan nyt yhdeksännettä (I'm already an emotional wreck about it), joka starttaa YHDEKSÄN PÄIVÄN KULUTTUA. Ensimmäinen postaus ja Caps Lock on saanut huutaa. Tää tosiaan on menossa oikeaan suuntaan.
Marvelin tuotannosta kiinnostuin kunnolla Avengerssin kautta, jonka lähes kirjaimellisesti oon katsonut sata kertaa kyllästymättä. Olin aikaisemmin nähnyt Iron Man 1:sen, joka oli hyvä, mutta en samalla tavalla innostunut siitä niin kuin Avengerssista. Nyt rakastan Marvelin tuotantoa ja ootan Thor: The Dark Worldia (LOKI FEELS D;;;).
Tänä kesänä mie innostuin Star Trekista ihan vain sen takia, koska kävin katsomassa Into Darknessin Bennyn takia. Ja samalla kertaa rakastuin koko castiin ja Star Trekkiin ylipäätään. Tällä hetkellä miun seuraava tavoite on saada ostettua erillisenä Star Trek XI, koska ostin jo Into Darknessin dvd:nä vaikka lauantaina huomasin Prismassa, että olisin saanut molemmat leffat yhteisboksissa, joka maksoi kolme euroa enemmän kuin Into Darkness erillisenä.
Oon myös katsonut jaksoja Merlinistä, nähnyt kaksi ensimmäistä Narnia -leffaa ja sivufandomina voisin mainita Life On Marssin sekä Broadchurchin. Ja oon vakavissani miettinyt Hannibalin ja Game of Thronesin katsomisen aloittamista, mutta miun pitää katsoa miten mie saan mahdutettua ne tuohon kouluhelvettiin kestän yhtään enempää fandomien aiheuttamia hermoromahduksia.
Sivuutin aikaisemmin miun otp:eitä, eli miun ehdoton ykkösotp on meidän homokoirat. Scratch that, fandomeihin liittyen miun sydän kallistuu Destielin puolelle ja shippaan heitä helvettiin ja takaisin. Miun muihin otp:eihin kuuluvat Drarry (ensimmäinen paritus, jota aloin shippaamaan :-3), Johnlock, MorMor, Superhusbands, Spirk ja vaikken parittamalla seuraavia parituksia paritakaan, mie rakastan Doctorin ja Riverin sekä Amyn ja Roryn suhteita. Mutta yleisesti otettuna, mitä homompi paritus, sitä parempi.
Lempihenkilöitä miun elämässä ovat Tom Hiddleston, Jensen Ackles, Misha Collins, Jared Padalecki, Benedict Cumberbatch, Robert Downey Jr., Joanne Rowling, David Tennant, Chris Pine, Scarlett Johansson, Aaron Taylor-Johnson, Chris Evans, Zachary Quinto ja monet muut monin eri tavoin, mutta kyseisen listan henkilöiden takia awwittelen ja iloitsen eniten (sori Sanni). Ja arvaamattakin on selvää, että heidät mie haluaisin tavata ja oikein kunnolla jutella heidän kanssa, vaikka se jutusteleminen varmaan menisi siihen etten osaa muodostaa sanoja, vaikka oonkin luonut tuosta tilanteesta erilaisia skenaarioita miun päässä. Periaatteessa oon siis valmis tapaamaan heidät, mutta en koskaan kuitenkaan.
Luen ja kirjoitan myös ficcejä, mutta nykyään tuo kirjoittamisosio on jäänyt vähemmälle koska koulun ja työn takia kirjoitan tarpeeksi jo muutenkin. Ideoita ficeille kyllä miun päässä on, mutta niiden toteuttaminen ja kirjoittaminen onkin aivan eri asia. Parin vuoden takaisia kirjoittamiani ficcejä voi kuitenkin käydä kurkistamassa täältä.
Miun lempihahmoja, joita kohtaan mie tunnen tarvetta puolustaa ovat Dean & Sam Winchester (luokittelen itteni kuitenkin Dean girliksi, mutta Sam on myös miun poor baby), Castiel, Loki, Sherlock, Draco Malfoy, Remus Lupin, Jim Kirk, Moriarty, Tony Stark, Frodo Baggins ja Kili. Ja mie myös tosiaan puolustan näitä kyseisiä hahmoja, joten heidän negatiivinen kommentointi voi aiheuttaa verisen sanasodan. Just FYI.
Mutta joo, kaiken kaikkiaan: if I had a dollar every time I've felt more emotions towards a fictional character than I do towards people I know in real life, I would probably have enough money to pay for the psychiatric help I obviously need.
Jenny out.
PS. Sannille DIBSit tän blogin ideoimisesta ja luomisesta.
PPS. Miut löytää myös täältä.
